Paimen-Sanomien pääkirjoitus 1/19

​

KIRKON TEHTÄVÄ TÄSSÄ AJASSA

​

Saamme aina vuoden alussa kirkon edellisen vuoden tilastot.  Viime vuosina se ei ole ollut kirkon kannalta mitään mairittelevaa luettavaa. Viime vuoden tilastot paljastavat muutaman olennaisen asian, johon meidän kirkkona tulee kiinnittää huomio. Ensiksikin kasteiden määrät ovat laskeneet. Tämä voidaan osittain selittää pienellä syntyvyydellä mutta trendi molemmissa kansankirkoissa näyttää olevan se, että lapsia myös jätetään kastamatta. Toinen jo useita vuosia jatkunut huolestuttava piirre on kirkosta eroamiset. Ovi käy tosin molempaan suuntaan, kirkkoon liitytään kutakuinkin saman verran kuin siitä erotaan. Ortodoksinen kirkkomme vetää silti yhä puoleensa ihmisiä koska sillä on tietyllä tavalla hyvä brändi: kirkon ajattomuus, kirkkotaide, liturginen ja sakramentaalinen elämä vetää puoleensa ihmisiä rationalismia ja tieteellisyyttä korostavassa maailmassa. Meidän kirkollamme on mitä tarjota ihmiselle joka janoaa syvempää ja mystisempää kosketusta Jumalan tuntemisessa ihmisen etsiessä merkitystä omaan elämään.  Toisaalta on niin, että nuoret aikuiset (20–40 vuotiaat) on se ikäryhmä jossa tapahtuu eniten. Liki puolet eroamisista ja liittymisistä tapahtuu tässä iässä.  Mistä tämä kertoo? Helpoin selitys olisi syyttää yleistä maallistumiskehitystä. En kuitenkaan lähde hakemaan selitystä vain kirkon ulkopuolella olevista tekijöistä, vaan meidän tulee katsoa myös itseemme ja miettiä missä olemme kirkkona epäonnistuneet.

​

Eräs tekijä on kirkon julkisuuskuva. Viime vuosina kirkko on ollut ikävästi julkisuudessa erilaisten oikeusprosessien kautta. Jatkon kannalta tämä on kestämätön tilanne. Piispojen ja kirkollishallituksen tehtävä on tukea, valvoa ja auttaa seurakuntien työntekijöitä kaikessa mahdollisessa, jotta voidaan ennalta ehkäistä tämän kaltaiset tilanteet. He tarvitsevat esimiesten tukea työssä ja siinä jaksamisessa. Vain tukemalla työntekijöitä ja arvostamalla heidän työtään myös kirkko voi paremmin. Ikävä kyllä viime vuodet ovat osoittaneet että sekä valvonta että tuki on liian usein puuttunut.   Toinen tekijä, joka vaatii sisäistä tarkastelua, on seurakunnissa tehtävän työn jatkuva arviointi. Tilastot osoittavat että työikäiset nuoret aikuiset katoavat kirkon piiristä. Mitä meillä on tarjota heille? Millaista tukea ja kannustusta me heille tarjoamme? Mitä he seurakunnalta odottavat? Olemmeko kuunnelleet heidän tarpeitaan vai olemmeko liian usein kirkon työntekijöille tyypilliseen tapaan olleet itse äänessä tosiasiassa kuuntelematta seurakuntalaisia? Kolmantena pidän tärkeänä sitä että kirkko osallistuu yhteiskunnassa käytävään keskusteluun ja ottaa rohkeasti kantaa erilaisiin ilmiöihin. Sitä myös kirkkokansa meiltä odottaa. Kirkon näkyvyys ja ennen muuta piispojen lausunnot ovat eräs tärkeä osa tätä prosessia. On siis monta asiaa, joissa voimme parantaa.

​

Nyt suunnitteilla oleva seurakuntauudistus antaa kirkolle mahdollisuuden arvioida tekemäämme työtä uudella tavalla.  Uudistuksen tulee kuitenkin lähteä liikkeelle koko kirkon tasolla eikä kuvitella, että ” nyt vain jatketaan siitä mihin eilen jäätiin” tai että ”muutos on hyvä kunhan se ei kosketa meidän seurakuntaa tai yhteisöä.”  Meneillään olevan uudistuksen eräs pääkohdista on työntekijöiden suurempi jalkautuminen seurakuntalaisten pariin tekemään sitä työtä, johon meidät on koulutettu, valittu ja josta me saamme myös rahallisen korvauksen.  Kirkon tehtävä on kulkea mukana seurakuntalaisen arjessa ja koko elämässä.  Jos onnistumme tässä kirkkona, voi sillä olla yllättävän suuri merkitys silloin kun ihminen miettii kuuluako ortodoksiseen kirkkoon vai ei. Kirkon tulee puhua niin että ihmiset ymmärtävät sitä!

​

​

Vi fick nyligen förra årets statistik gällande vår kyrka.  Den visade sig  att cirka tusen människor lämnade kyrkan ifjol. Speciellt vuxna i åldern 20-40 är den åldersgruppen som oftast säger nej till kyrkan. Varför är det så? Det är helt klart att sekuläriseringen spelar en roll men det är inte hela sanningen. Vi måste kunna  och våga  analysera var vi inte har lyckats så bra som kyrka. Kyrkans image har inte varit den bästa under senaste åren. Vissa församlimgar har hamnat i blåsväder  när det gäller  juridiska problem. Som kyrka måste vi kunna leda och stödja de som arbetar där. Vi måste även noggrannare våga värdera det arbete som  görs i församlingarna och fundera var och hur vi har misslyckatts med  de unga vuxna. Och  som tredje punkt anser jag att kyrkan måste våga oftare delta i samhällsdebatten. Församlinsgmedlemmarna väntar på biskoparnas åsikter och ställningstaganden. Vi kan förbättra som kyrka på olika sätt.

​

Det pågår en förnyelseprocess  som bäst.  Genom den har vi en  möjlighet att att förnya arbetet i hela kyrkan och svara på de krav som bade samhället och församlinsmedlemmarna ger oss. Kyrkans uppgift är att vandra tillsammans med människor i deras liv. Det kan ha en viktig betydelse när man övervägar om man skall tillhöra ortodoxa kyrkan eller inte. Kyrkan måste kunna tala ett språk som människor förstår!

mp Elia