Oulun hiippakuntapäivät kokosivat metropoliitta Elian johdolla Tampereen ja Pohjois-Suomen seurakuntien työntekijät yhteen 8.-10.10. Ohjelmassa oli yhteisten aterioiden ja yhdessäolon lisäksi keskustelua ajankohtaisista teemoista.
Maanantaina aamupäivällä käsiteltiin kirkon ykseyttä ja yhtenäisyyttä hajottavaa toimintaa ja kirkollista fundamentalismia, jota myös Suomessa on esiintynyt. Kyseiseen ilmiöön liittyy myös Pyhän Kolminaisuuden nimeen kastettujen kirkkoon liittyneiden uudelleen kastaminen, johon Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos otti kantaa kirkkomme piispojen tapaamisessa Helsingissä 11.9.2023. Patriarkan mukaan Konstantinopolin Äitikirkko ei kasta uudelleen kolmiyhteisen kasteen saaneita, vaan ottaa kirkkoon liittyjät mirhallavoitelun kautta, kuten myös Suomen paikalliskirkossamme on tapana toimia. Saman tapaamisen yhteydessä myös Ateenan yliopiston professori, Peristerionin metropoliitta Grigorios esitti Konstantinopolin käytännön kanoniset perusteet ja totesi Suomen kirkon toimivan tässä asiassa kanonisesti oikein.
Kirkollinen fundamentalismi on usein antihierarkista, jolloin tällaista ajattelua harjoittavat henkilöt vastustavat kirkon piispoja ja papistoa ja heidän opetustaan, jos se poikkeaa omista käsityksistä ja näkemyksistä. Siihen liittyy usein myös kirkollisen opetuksen hakeminen oman seurakunnan ulkopuolelta, jota he saattavat pitää oman seurakunnan opetusta oikeaoppisempana. Tällainen toiminta, samoin kuin uudelleen kastaminen, ovat vastoin ortodoksisen kirkon yhteistä käsitystä ja kanonista järjestystä. Pyhän mirhallavoitelun mysteerion kautta kirkkoon liittyneet ovat täysivaltaisia kirkon jäseniä. Metropoliitta Elia sekä vierailevana puhujana ollut emeritus metropoliitta Ambrosius molemmat korostivat hiippakuntapäivillä, että todellinen kirkollinen yhteisö on paikallinen eukaristinen yhteisö. Seurakuntien papisto ja kaikki työntekijät suhtautuvat jokaiseen seurakuntalaiseen Kristuksen Evankeliumin mukaisella rakkaudella ja pastoraalisuudella sekä ovat sitoutuneet yleisen ortodoksisen kirkon, ja erityisesti Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin mukaiseen opetukseen.
Maanantaina iltapäivällä keskusteltiin katekumeeniopetuksessa ja kuunneltiin, millä tavoin opetus kirkkoon liittymistä harkitseville on järjestetty eri puolilla hiippakuntaa. Katekumeeniopetuksella on myös erityinen rooli aamupäivän aiheeseen nähden ja se huomioiden hiippakuntapäivien osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että ekklesiologista eli kirkko-opillista opetusta on tärkeä pitää esillä seurakuntien opetuksessa. Lisäksi iltapäivällä keskusteltiin vielä, tulisiko kirkossa ponomarina toimiminen avata myös tytöille sekä naisdiakonaatista. Antiokian patriarkaatissa tytöt voivat ennen puberteettia toimia myös alttaripalvelijoina, mutta ns. vanhat puhtaussäännöt eivät täysin ongelmattomasti sovellu nykyaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ja ajatteluun. Metropoliitta Elia korosti, ettei tee asiassa erillistä hiippakunnallista päätöstä, sillä kyseessä on piispainkokouksen toimivaltaan kuuluva asia. Esipaimen kuitenkin siunasi ja kehotti seurakuntia kutsumaan kaikki lapset mukaan suureen saattoon, kuten esimerkiksi Tapiolan Pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa on jo pitkään tehty.
Naisidakonaattikeskustelussa nousi esille, että Suomen ortodoksisessa kirkossa on 1920-luvun alussa käytetty diakonissa-nimitystä naispuolisista lähetystyöntekijöistä. Koska historian saatossa myös Suomessa on naisen sekä yhteiskunnallinen että kirkollinen asema parantunut, keskustelussa pohdittiin voisiko seuraava askel olla naisdiakonaatti. Kysymyksessä on kuitenkin huomioitava myös se historiallinen tosiasia, että naisdiakonin tai diakonissan tehtävä on ollut alttarin ulkopuolinen ja erillään diakoniudesta pappeuden asteena.
Maanantaina ehtoopalveluksen jälkeen myös muistettiin viime aikoina edesmenneitä pappeja, rovasti Jyrki Penttosta, rovasti Raimo Huttua sekä rovasti Viktor Porokaraa. Heistä kaksi ensimmäistä on myös toiminut Oulun hiippakunnassa, isä Raimo ensimmäisenä hiippakuntasihteerinä ja diakonina vastaperustetussa hiippakunnassa 1980-luvun alkupuolella sekä kirkkoherrana Vaasassa. Isä Jyrki puolestaan toimi sekä Lapin että Kajaanin seurakuntien kirkkoherrana.
Kuva: Artturi Hirvonen
Tiistaina aamulla toimitettiin yhteinen liturgia metropoliitta Elian johdolla. Mukana palvelemassa oli hiippakunnan ja koko kirkon tuorein pappi, sunnuntaina 8.10. vihitty isä Osmo Kurola muun papiston kanssa. Kanttoreiden muodostama kuoro huolehti kirkkolaulusta. Päivän Evankeliumi (Luuk. 8:1–3) sivusi sopivasti myös hiippakuntapäivien keskusteluja, sen mukaan Jeesuksella oli kahdentoista opetuslapsen lisäksi myös"muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan".
Kuva: Matias Leskinen
Comments